Koirilla esiintyviä sairauksia tai vikoja joita myös harjakoirilla voi esiintyä;


 

Legg-Perthes sairaus (Calvé-Perthes, Legg-Calvé-Perthes)

Legg-Perthes (myöh. LPD) on koko luuston yleinen kehityshäiriö, mutta kliiniset oireet ilmenevät ainoastaan lonkkanivelessä. Oireet ilmestyvät usein noin 4 -11 kuukauden iässä.

Sairaus on tunnettu ihmisellä vuosisadan alusta. Koiralla se on tunnistettu ensimmäisen kerran 1930-luvulla. Ihmisistä sairastuvat lähinnä pojat, mutta koiralla sairastuvat nartut ja urokset yhtä usein.

LPD:n oireisiin kuuluvat ontuminen ja kipu sairastuneessa lonkassa. Joissain tapauksissa oireet saattavat olla heikot tai jopa huomaamattomat ja toisinaan taas kipu voi olla niin kovaa, että koiran on vaikea olla. Useimmissa tapauksissa kuluu kuudesta kahdeksaan viikkoa heikkouden etenemiseen ontumisesta siihen, ettei koira enää laske painoa jalalle ollenkaan. Pitkälle edenneissä tapauksissa reisilihakset surkastuvat ja koiralle kehittyy vaikea nivelrikko reisiluunpään ”romahtaessa” kuolion johdosta. Sairauden fyysisiä oireita ovat lonkkanivelen rajoittunut liikerata ja  lihasten surkastuminen sairaassa raajassa. Tämä saattaa antaa vaikutelman kuin jalka olisi toista lyhyempi. Totaalinen lihaskato jalassa vaikeuttaa paranemisprosessia ja pienentää mahdollisuutta onnistuneeseen parantumiseen.

 

Tarkka diagnoosi voidaan tehdä vasta röntgenkuvien avulla. Koska luun muutokset tapahtuvat hitaasti, sairauden alkuvaiheessa otetut röntgenkuvat saattavat näyttää täysin normaaleilta. Uusintakuvat 3-4 viikon päästä paljastavatkin luun muutokset.

 

LPD-sairas koira kärsii verenhukasta reisiluun kaulassa. Koska reisiluun kaulasta katoaa verenkierto, luu menee kuolioon. Tuloksena luukudoksen heikkenemisestä, reisiluun kaula murtuu.

Useimmilla koirilla vain toinen takaraaja sairastuu mutta tavataan myös tapauksia, joissa kumpikin raaja sairastuu. Tiedetään ainoastaan sairauden geneettinen luonne. Joissakin harvoissa tapauksissa LPD voi esiintyä myös vamman seurauksena.

 

Lievät tapaukset hoidetaan levolla. Useimmiten kuolioitunut luu joudutaan kuitenkin poistamaan leikkaamalla. Leikatuilta koirilta kivut häviävät, mutta ontuminen ja/tai jalan nostelu saattavat jäädä pysyviksi.

LPD tautia esiintyy yleisimmin pienillä terrieriroduilla sekä kääpiökoirilla, samat rodut sairastuvat eri maissa, kuten tutkimukset Skotlannista, Usasta, Italiasta ja Ruotsista osoittavat.

 

Perinnöllisyys ihmisellä on 84%. Koirien parissa geneettisiä tutkimuksia on tehty toyvillakoiralla, manchesterinterrierillä ja valkoisella länsiylämaanterrierillä. Tutkijat ovat kauan väitelleet LPD:n periytymisestä, osa on sitä mieltä, että se on yksinkertainen, autosomaalisesti resessiivinen sairaus. Lisätutkimukset ovat osoittaneet LPD:n olevan luonteeltaan monigeeninen, joten periytymiseen tarvitaan useampi geeni. Tämä tarkoittaamyös sitä, että  joku eläin saattaa kantaa sairaudenaiheuttajageeniä, muttei itse sitä sairasta. Joka tapauksessa, tilastot ja muut tutkielmat paljastavat LPD:n korkean periytyvyysasteen.

Testiparitukset sairaiden yksilöiden kesken osoittavat kuitenkin, että kyse ei ole tiukasti Mendelin sääntöjen mukaisesta jakautumisesta.

 

Tutkimuksia:

Sairauden tarkkaa periytymiskaavaa on pohdittu tutkijoiden keskuudessa. Pidduck, joka työskentelee toyvillakoirien parissa, on sitä mieltä, että kyseessä on autosomaalisesti resessiivinen periytyminen. Robinson, joka tutkii sairautta valkoisten länsiylämaanterriereiden, yorkshirenterriereiden, kääpiövillakoirien ja mopsien parissa on myöskin vakuuttunut tästä teoriasta.

 

Selvittääkseen periytymiskaavaa, Vasseur (1989), joka työskentelee manchesterinterriereiden hyväksi, suoritti koeparituksen. Kaksi sairastunutta yksilöä yhdistettiin ja kaikki viisi syntynyttä pentua röntgenkuvattiin kuukauden välein, jotta voitiin seurata LPD:n kehittymistä. Jos sairaus periytyisi yksinkertaisen resessiivisesti manchesterinterriereillä, olisi kaikki viisi pentua olleet 100% sairaita yksilöitä. 7 kuukauden ikäisinä kolme viidestä pennusta alkoivat osoittaa luustonmuutoksia ja kaikki kolme sairastuivat myöhemmin. Kahdessa jäljelle jääneessä pennussa ei tavattu luun muutoksia 9 kuukauden ikään mennessä, ja ne pysyivät terveinä 16 kuukauden ikäisiksi, joten ne sijoitettiin uusiin koteihin.

 Tämä tutkimus osoittaa joko sen, että LPD on monigeenisesti periytyvä manchesterinterriereillä tai sitten sen, että sitä ei aina huomata. Tämä tarkoittaa sitä, että eläin kantaa sairauden aiheuttavia geenejä, mutta ei itse sairastu. Oli miten hyvänsä, tilastolliset analyysit ja muut tutkimukset osoittavat selvästi, että kyseessä on korkean periytyvyysasteen omaava sairaus.

 

Sairaustapaukset voidaan minimoida ainoastaan geneettistä tietä. Sairaita eläimiä ei missään tapauksessa saisi käyttää jalostukseen.  

On myös kehotettu olemaan käyttämättä jalostukseen koiraa, joka on jättänyt LPD - sairaan/sairaita koiria tai sairaan yksilön sisaruksia. Sairaan koiran molemmat vanhemmat ovat taudinkantajia.

 

Teksti koottu lähteistä:

Berit Wallin, Håkanson överveterinär, Djursjukhuset  Bagarmossen

Teri Dickinson, DVM

Arja Seppä LP-tauti koiralla, ekk, kirurgian laitos 1986

 

Patella luksaatio

Patella luksaatio eli polvilumpion sijoiltaan meno on melko yleistä kääpiökoirilla ja muillakin roduilla. Luksaatio voi haitata koiran liikkumista ja kykyä toimia ja onkin yhtälailla kasvattajien ja koiranomistajien huoli.

Polvilumpio eli patella on ruumiin suurin luujänne, joka on koiralla muodoltaan litteä ja pyöreähkö ja johon kiinnittyy reisilihaksen jänne ja polvilumpion suora nivelside. Sen tehtävä on vähentää kitkaa jänteessä kun polvi taipuu. Polvilumpio liukuu telauraa pitkin ylös ja alas reisiluussa. Jänne jossa polvilumpio sijaitsee on kiinnittynyt sääriluuhun, kun lihas jännittyy se saa aikaan polven ojentumisen. Lihas ja jänne toimivat suorassa linjassa saadakseen aikaan jatkuvan liikkeen.

Patella luksaatio on termi jota käytetään kun polvilumpio liukuu ulos urastaan.

Kääpiökoirilla ja muilla pienikokoisilla roduilla luksaatio on yleensä mediaalinen (polvilumpio liukuu sisäpuolelle) kun taas isommilla roduilla yleensä lateraalinen (liukuu ulkopuolelle).

Kun polvilumpio ei ole urassaan voiman liikerata häiriytyy ja polvi ei pysty kunnolla ojentumaan. On helposti nähtävissä miten tällaisen koiran kyky liikkua normaalisti on rajoittunut.

Patella luksaatio on perinnöllinen tai hankittu ominaisuus.

 

Patella luksaatio on jaettu neljään asteeseen:

Aste 1, polvilumpio liukuu normaalisti urassaan, mutta se saadaan paineen avulla pois urastaan mutta se palautuu itsestään takaisin paikalleen.

Aste 2, polvilumpio voi tulla pois urastaan itsestään, mutta myös menee itsestään takaisin.

Aste 3, polvilumpio tulee pois urasta eikä mene itsestään takaisin, mutta voidaan asettaa käsin takaisin paikalleen.

Aste 4, polvilumpio on kokoajan ulkona urasta eikä sitä saada käsin laitettua paikalleen.

 

Epilepsia

Epilepsia on krooninen neurologinen sairaus jolle on tunnusomaista toistuvat, ennalta arvaamattomat

tajuttomuus-kouristuskohtaukset tai poissaolo kohtaukset

Epilepsia on perinnöllinen  tai hankittu sairaus. Usein sairaiden koirien sukutauluista löytyy yhteneväisyyksiä.

Nykyisen tietämyksen mukaan koiran epilepsia jaetaan kolmeen eri muotoon; Idiopaattiseen (primaarinen, itsesyntyinen epilepsia. Sekundaarinen tai symptomaattinen epilepsia kehittyy jonkin aivovaurion (tulehdus, kasvain, kehitys- tai aineenvaihduntahäiriö, rakenteellinen vika, vamma tai verenkiertohäiriö) seurauksena.

Kryptogeenisessa epilepsiassa vauriota epäillään, mutta sitä ei ole pystytty löytämään.

Idiopaatisessa epilepsiassa kohtaukset alkavat yleensä 1-5 vuotiaana.

Epilepsia diagnosoidaan sulkemalla pois muut mahdolliset kohtauksien aiheuttajat.

Epilepsiaa hoidetaan lääkityksellä jonka tarkoituksena on vähentää kohtauksien esiintymistä ja voimakkuutta. Suurin osa tapauksista saadaan hallintaan lääkityksellä.   

 

Silmäsairaudet

 

PRA l. verkkokalvon asteittainen surkastuma on kaikista ikävin ja hankalin perinnöllinen silmäsairaus. PRA periytyy resessiivisesti ja geeni,joka sairauden aiheuttaa on pystytty eristämään. Aineenvaihduntahäiriön takia verkkokalvolle kertyy kuona-aineita ja se surkastuu. Koirasta tulee täysin sokea rodusta ja yksilöstä riippuen 1-8 vuoden välillä. Usein tälläinen koira joudutaan lopettamaan käytösongelmien ja eläinsuojelullisin perustein. Sairauden kantajat ovat täysin terveitä. Sairailla yksilöillä näkö rupeaa heikkenemään asteittain verkkokalvorappeuman edetessä, ensimmäisenä oireena on hämäräsokeus. Sairailla koirilla voidaan silmän sähköisessä tutkimuksessa ERG:ssä havaita muutokset jo ennen verkkokalvomuutoksia.

(Kiinanharjakoirilta on löydetty prcd PRA geeni joka aiheuttaa yhden tyypin PRA:n. DNA testejä suorittaa USA:lainen Optigen, jonka tutkimuksen tuloksena voidaan määrittää onko koira tyypiltään normaali, kantaja vai sairas)

 

RD l. verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen silmän kehityshäiriö, jossa on eri vakavuusasteisia häiriöitä, lievistä paikallisista verkkokalvon poimuista sokeutta aiheuttaviin suuriin muutoksiin. Nämä muutokset toidaan todeta jo pennuilla. Paikalliset poimut verkkokalvon poimut ovat vaarattomia, ja koirat, joilla on vain joitakin poimuja silmänpohjassa, saavat silmätarkastuksessa vain merkinnän poimuja ja niitä ei suljeta pois jalostuksesta.

 

HC l. harmaakaihi sisältää useammanlaisia näkökykyä haittaavia sairauksia linssissä. HC:ssä linssi läpinäkyvyys häviää osittain tai kokonaan , muutoksia todetaan yleensä molemmissa linsseissä . Jos linssit samentuvat täysin , sokeutuu koira samalla. Eri roduilla häiriöt alkavat linssin eri osista. Valitettavasti myös harmaakaihi kehittyy useimmin aikuisiällä. HC hoitona sokeutuneille voidaan samentunut linssi poistaa ja myös keinolinssin asennus samallaon mahdollista. Onneksi suurin osa HC-muutoksista on lieviä ja koira voi elää normaalia elämää. Jalostukseen HC koiria ei voi käyttää.

 

PHTVL/PHPV on kirjainhirviö, joka tarkoittaa sairautta, jossa linssin ja silmänpohjan välinen sikiökautinen verisuoni ei ole normaalisti surkastunut. Sairaudessa on eri asteita pienistä kauneuspilkuista sokeutta aiheuttaviin muutoksiin. Sitä todetaan yleisimmin dobermanneilla ja staffeilla. Sairaudesta annetaan lopullinen lausunto aikuiselle koiralle.

 

PPM on iriksen l. värikalvon kehityshäiriö, jossa pupilliaukon avautuminen ei ole ollut täydellistä vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko linssiin , sarveiskalvoon tai toiseen kohtaan värikalvoa. Muutokset yleensä ovat lieviä, eivätkä aiheuta yleensä oireita.

 

ENTROPIUM/EKTROPIUM ovat luomen rakenneongelmia, joissa liian löysät luomet joko kiertyvät sisään tai roikkuvat.

 

DISTICHIASIS l. ylimääräiset luomikarvat ovat perinnöllinen sairaus, jossa luomen reunaan kasvaa karvoja. Nämä karvat hankaavat sarveiskalvoa ja voivat aiheuttaa silmävuotoa , silmän siristelyä ja sarveiskalvohaavaumia. Joillakin roduilla karvat ovat niin pehmeitä, etteivät aiheuta koiralle oireita. Oireilevilta koirilta karvat poistetaan yleensä polttohoidolla.

 

Virallisia silmätarkastuksia tekevät silmäsairauksiin perehtyneet Suomen Kennelliiton valtuuttamat eläinlääkärit, joita tällähetkellä on parisen kymmentä ympäri maata. Viralliset silmätarkastus tulokset ovat voimassa 10-24 kuukautta rodusta riippuen, poislukien lopulliset lausunnot.

Silmätarkastuskaavakkeeseen merkitään kaikki löydökset silmästä myös vaarattomat, jotta muutosten kehitystä voidaan seurata. Kaikki kaavakkeisiin piirretyt muutokset eivät ole perinnöllisiä sairauksia. Tämä tulisi kaikkien kaavakkeita lukevien huomioida. Kaavakkeessa on sarake: Osoittaa sairautta. Vain tähän kohtaan merkityt sairaudet tulee kirjata koiran jalostukseen vaikuttaviksi muutoksiksi. Linssissä todetaan usein pieniä muutoksia esimerkiksi ns suturalinjat takakapselissa ja nukleuksen l. silmän keskiosan minimaaliset samentumat jne.. Nämä eivät ole perinnöllisiä sairauksia, jotka vaikuttaisivat koiran jalostuskäyttöön.

Lahden eläinlääkäriasema oy, Juha Pärnänen

KUIVASILMÄ 

Kuivasilmäisyys eli keratoconjunctivitis sicca -sairaus on kohtalaisen yleinen, ikävä ja kivulias silmäsairaus. Silmässä oleva kyynelrauhanen ei toimi silloin normaalisti, silmän pinta kuivuu, ravinteiden kulkeutuminen estyy, sarveiskalvolle tulee haavautumia, tulehdusmuutoksia ja pahimmassa tapauksessa silmä voi puhjeta. Tyypilliset oireet:


Kuiva erite, silmän liimamainen pinta, silmien siristely ja kutina.
Runsas vuoto, turvonneet silmäluomet, sekä silmien raapimisen seurauksena syntyy haavoja sarveiskalvoilla ja sidekalvoilla.
Kuivasilmäisyys on yleisempi koirilla, sairautta tavataan kuitenkin myös kissoilla. Monella rodulla tuntuu olevan taipumusta tähän sairauteen, esim. cockerspanieleilla, bulldoggeilla, westeillä, lhasa apsoilla ja shihzuilla. Kuitenkaan ei puhuta suoraan osoitetusta perinnöllisestä sairaudesta ja tämä pitää muistaa jalostusasioita pohtiessa. Milloin sairaus puhkeaa, riippuu täysin taustalla olevasta syystä. Joissakin tutkimusmateriaaleissa on mainittu, että narttukoirilla olisi suurempi taipumus ko. sairauteen.

Syitä:
Immunologinen tulehdus.
Monesti muiden immuunisairauksien ja esim. atopian yhteydessä voi eläimen silmä reagoida niin, että kyynelrauhanen tuhoutuu. Hyvin harvoin kyseessä on synnynnäinen vaiva, pääasiassa näitä on nähty mopsilla ja yorkshirenterriereillä.
Neurologiset eli hermostolliset syyt. Silmän hermotuksen vaurioituminen /tapaturmat, esim. silmän ulospullahdus pureman yhteydessä, tulehdukset aiheuttavat kyynelrauhasen hermotuksen toimintavajeen.
Lääkeaineiden aiheuttamat.
Yleisnarkoosi ja atropiini (käytetään haavautumahoidoissa ja silmän etukammiotulehduksissa) aiheuttavat hetkellisen kyynelrauhasen toimintavajeen. Lääkeaineiden aiheuttama kuivasilmäisyys nähdään lähinnä trimetopriimi-sulfayhdistelmien pitkäaikaisen käytön jälkeen. Systeemiset sairaudet, varsinkin pahat virustartunnat, usein heikentävät kyyneltuotantoa ja krooninen pitkään hoitamatta jätetty sidekalvontulehdus tai luomitulehdus voi aiheuttaa kyynelrauhasen toimintahäiriön ja siitä seuraa kuivasilmäisyys.

Usein kuivasilmäisyys sekoitetaan sidekalvontulehdukseen. Kun eläin kärsii kuivasilmästä, on bakteeritulehdus aina myös silmässä läsnä. Kyyneleritys mitataan nk. schirmerin paperiliuskalla ja normaali arvo on 15–25 mm /min. Kuivasilmäisyydessä voi olla jopa 0 arvoja ja tällöin tilanne on hyvin vakava. Kun silmän pinta kuivuu, niin siihen syntyy myös haavautumia, jotka havaitaan rakovalolla tai fluoreskeiini värjäyksellä.
Hoitona kuivasilmäisyydessä on runsas nestehuuhtelu silmiin, keittosuolaliuos, keitetty vesi ja silmävedet. Silmää kosteuttavat tipat laitetaan monta kertaa päivässä ja tulehdushoitoon käytetään antibiootti/kortisonivoidetta tai tippoja, riippuen siitä onko silmissä haavautumia vai ei.
Osalla potilaista saadaan kyyneleritys lisääntymään nk. syklosporiini -voidetta tai -tippaa käyttäen. Tämä lääke stimuloi kyynelrauhasen toimintaa. Kuitenkin on potilaita, joiden silmä ärtyy ko. lääkkeestä. Joskus pilokarpiinitippalisä ruokaan voi lisätä kyyneleritystä.
Joka potilaan hoito katsotaan yksilöllisesti oireet ja tarpeet huomioon ottaen.Jos kyseessä on todella vaikea tapaus, jossa kyynelrauhanen ei toimi enää ollenkaan, voidaan leikkauksella, jossa sylkirauhastiehyt siirretään alaluomen sisäpuolelle, pitää silmää kosteana. Valitettavan usein sylki voi aiheuttaa ärsytystä silmään (ymmärrettävää) ja silloin tiehyt täytyy sulkea. Kontrollikäynnit ovat tärkeitä ja hoidon vaste riippuu alkuperäisestä syystä. Yleensä kyseessä on sairaus, jonka kanssa täytyy elää eläimen loppuelämä. Työläs ja yleensä hoidettavissa oleva sairaus, mutta hoitamattomana erittäin kivulias ja hankala potilaalle.


Pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
Eva Einola-Koponen
Koira-Kissaklinikka Oy,
Turku

 

LINSSILUKSAATIO ja silmäoireet - avuksi omistajalle ja eläinlääkärille


Linssi on silmän sisällä sijaitseva, läpinäkyvä, valoa taittava osa. Muodoltaan ja kooltaan se muistuttaa vanhanajan eukalyptuspastillia.
Linssiluksaatiolla tarkoitetaan sairautta, jossa linssin ripustinsäikeet katkeilevat, ja tämä johtaa linssin siirtymiseen paikoiltaan. Aluksi tila ei näy päällepäin, mutta kun linssi irtoaa kokonaan, oireet ovat äkilliset ja voimakkaat.
Linssi irtoaa yleensä noin 2-6 vuoden iässä.
Lievemmät linssin irtoamista ennakoivat muutokset voivat olla oireettomalla koiralla nähtävissä jo paljon aiemmin silmätarkastuksessa.


Oireet

ilmenevät yleensä äkisti, joten koira on usein päivystystapaus.
Linssi voi taudin alkuvaiheessa olla vain osittain irti. Oireena voi esiintyä toispuoleista silmän siristelyä ja kirkasta kyynelvuotoa, ja silmä punottaa jonkin verran.
Kokonaan pudotessaan linssi voi siirtyä silmän etukammioon, takakammioon, tai jopa lasiaisen puolelle silmämunan pohjalle. Linssin sijainnin eläinlääkäri voi usein nähdä.
Linssi on yleensä akuuttitapauksessa kirkas. Väärästä sijainnista johtuen se kuitenkin ajan mittaan samenee, ja muuttuu kaihiseksi.
Etukammiossa makaavan linssin kohdalla nähdään joskus sarveiskalvossa paikallinen sinertävä turvotusalue linssin nojatessa sarveiskalvon sisäpintaan.
Linssiluksaatiossa silmänsisäinen paine yleensä nousee.
Jos paine kohoaa kovasti, silmänvalkuainen punottaa voimakkaasti, ”verestää”. Normaalisti kirkas sarveiskalvo on samea, tai jopa kokonaan vaaleansininen ja läpinäkymätön. Silmäterä eli pupilli voi myös olla laaja ja valoon reagoimaton.

Hoito ja ennuste

Tapaus vaatii välitöntä hoitoa, jotta näkö ja silmä olisivat pelastettavissa
Akuuttivaiheessa silmänpaine tulisi saada normaaliksi.
Normaali paine on noin 10-25mmHg. Jos mittaria ei ole käytettävissä, arvioidaan tilanne kliinisten oireiden mukaan.
Noin 35mmHg ylittävän paineen voi joskus tuntea herkin sormin silmäluomen päältä tunnustellen, verraten vastakkaiseen silmään. Sarveiskalvo voi olla lievästi samea.
Noin 40mmHg ylittävä paine samentaa sarveiskalvoa selvästi.
Noin 40-50mmHg paineessa pupilli lakkaa reagoimasta valoon.
Silmänpaineen hoitoon aloitetaan välittömästi tippahoito, esim dorzolamidi (oculogtt Trusopt) kolme kertaa vuorokaudessa.
Jos paine on silminnähden kohonnut, suuri apu on eläinlääkärin antamasta mannitolista.
Mannitolia annostellaan laskimonsisäisenä infuusiona, annos on 1-2g/painokilo noin 20-30 minuutin aikana. Hoidosta seuraa virtsanerityksen kiihtyminen. Paine laskee muutaman tunnin kuluessa annostelusta. (inf Braun mannitol 150mg/ml).
Paineen aiheuttamaan kipuun tepsii heikosti tavanomainen kipulääkitys. Kun silmänpaine laskee, koiran kipuoireet helpottuvat heti. Jos tilaan liittyy selvää inflammaatiota, voi tulehduskipulääke tätä kautta auttaa tilannetta.
Antibiooteista ei ole mitään apua tilan hoidossa.
Jatkotutkimuksiin ja hoitoon silmiin erikoistuneelle eläinlääkärille eläin tulisi saada muutaman päivän sisällä, mikäli toivotaan näön ja silmän säilyttämistä.
Linssiluksaatiossa pudonnut linssi poistetaan silmän sisältä. Jatkossa käytetään silmätippahoitoja koiran loppuiän ajan.
Jos hoito viivästyy, eikä näkö ja/tai silmä ole pelastettavissa, tila hoidetaan koko silmän poistolla.
Oireet ovat yleensä toispuoleisia. Sairaus on kuitenkin aina molemmissa silmissä, vaikka linssin lopullinen putoaminen näkyy aluksi yhden silmän oireiluna. Vastakkaisessa silmässä oireet ilmenevät yleensä noin 2-6 kuukauden kuluessa ensimmäisestä silmästä.
Vastakkaisen silmän seuranta ja hoito tulisi siten myös saman tien suunnitella.
Mikään ennaltaehkäisevä hoito ei voi estää ripustinsäikeitä heikkenemästä, joten linssin irtoamista ei voi lääkkeellisesti ehkäistä.
Leikkaushoito voidaan kuitenkin nykyisin toteuttaa jo ennen linssin putoamista ns fakoemulsifikaatiotekniikalla. Siinä linssi poistetaan silmän sisältä hyvin pienestä haavasta ultraääntä, imua ja huuhtelua hyväksikäyttäen. Näin taudin ennuste on huomattavasti parempi, kuin jo pudonneen linssin tapauksessa. Ei siis ole tarpeen odottaa, että linssi putoaa, usein päivystysaikana, jolloin apua ei ehkä ole saatavissa.

Silmänsisäisiin leikkauksiin on tällä hetkellä valmiudet seuraavilla klinikoilla:
Hakametsän Eläinlääkäripalvelu Oy, Sammon valtatie 7, 33530 Tampere.
Eläinlääkäriasema Vetset Oy, Munkinmäki 2, Kirkkonummi Puh 09-2959000

Neuvoa hoidossa voi kysyä myös lähimmältä silmätarkastuseläinlääkäriltä.

Kirjoittaja:
Sanna Elfving
ELL, pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri
silmätarkastuseläinlääkäri
Hakametsän Eläinlääkäripalvelu Oy

 

Iho-ongelmat

 

Sikaripunkki-demodikoosi

Sikaripunkki on mikroskooppisen pieni ulkoloinen, joka elää koiran ihon karvatupessa. Punkki tarttuu vain emolta pennuille, myöhemmin tauti ei tartu. Punkkeja esiintyy pieniä määriä useimmilla koirilla aiheuttamatta mitään oireita.

Jos punkit alkavat lisääntyä koirassa hallitsemattomasti kutsutaan tilaa demodikoosiksi. Taipumuksen punkkien lisääntymiseen uskotaan olevan perinnöllinen. Heikentynyt immuniteetti osaltaan voi mahdollistaa punkkien lisääntymisen. Sikaripunkki aiheuttaa iho-oireita, joita ovat karvanlähtö, punoitus, hilseily, ihon tummuminen, tulehtuminen jne.

Punkki voi oireilla koko koiran eliniän tai se saadaan hoidoilla ja ennältäehkäisyllä (stressin poisto, koiran mahdollinen sterilisaatio jne.) kuriin.

 

Allergiat

Allergiat saattavat olla syy moniin korva- silmä- ja iho-ongelmiin. Pitää kuitenkin huomioida että myös mm. vitamiinien ja hivenaineiden puutokset voivat aiheuttaa monia samoja oireita kun allergiat. Myöskään nakulla esiintyvät finnit ei tarkoita allergiaa. Nakun nahka voi myös rohtua ja punoittaa esim. naarmun seurauksena. Naarmu kutiaa tai kirvelee josta seurauksena koira raapii tai nuolee naarmua. Tästä nahka todennäköisesti ärtyy vain enemmän ja kierre on valmis. Tällöin vaurioitunut kohta on suojattava jotta se pääsee paranemaan.

 

Yleisin allergian oire on kutina missä tahansa koirassa. Raapiminen, järsiminen, punoittavat tassut-korvat, kuonon hankaaminen jne. jne. voivat olla merkki allergiasta.

Allergia voi olla ruoka-aineallergiaa, atooppista allergiaa (allergeenit kulkevat koiraan hengitysteiden kautta) tai kosketusallergiaa.

Atopiaa voivat aiheuttaa mm. hilse, huonepöly, siitepölyt, home, sienet.

Ruoka-aineallerginen koira voi olla periaatteessa mille tahansa kuten ihminenkin. Usein aiheuttajina ovat mm. vehnä, soija, nauta, kananmuna. Tyypillinen ruoka-aineallergian oire on korvien tai tassujen kutina ja iho-oireet. Ripuli tai oksentelu ovet yleensä seurausta koiralle sopimattomasta ruuasta, eivät allergiasta. Pitää myös huomioida että joissakin tapauksissa koiralle ei sovi teollisen ruuan lisä/väriaineet eikä ongelman aiheuttajana olekaan varsinaisesti ruoka-aine.

Hoitona allergiasta riippuen; allergeenien eliminointi koiran ympäristöstä tai ruuasta, siedätyshoito, lääkitys (kortisoni, antihistamiinit).

 

Suu

 

Purentavirheet / hammaspuutokset

Harjakoiran normaali purenta on leikkaava saksipurenta. (Alaetuhampaiden kärjet koskettavat yläetuhampaiden takapintaa).

Purentavirheitä ovat alapurenta (alahampaat yläetuhampaiden edessä), tasapurenta ja yläpurenta (hampaat oikein päin mutta ylähampaiden ja alahampaiden väliin jää rako).

Lievästi purentavirheinen koira pystyy yleensä elämään normaalia elämää (suurin osa tapauksia). Huomattava ylä- tai alapurenta voi aiheuttaa ongelmia, lähinnä kulmahampaiden takia jotka saattavat osua esim. kitalakeen jos yläpurentaa on todella paljon.

Hammaspuutokset, virheasennot ja eteenpäin työntyvät kulmahampaat ovat rotutyypillisiä asioita karvattomille harjakoirille.

Puuterihuiskulla tulee olla normaalit täydet hampaat. Kääpiökoirille on kuitenkin vielä normaalin rajoissa joidenkin permolaarien puuttuminen.

 

Hammaskivi

Hammaskiven kertyminen on yksilöllistä. Mikäli sitä kertyy runsaasti on hampaita syytä putsata ja tarvittaessa putsauttaa hampaat eläinlääkärillä.

Hoitamattomana hammaskivi työntyy ikenen ja hampaan väliin aiheuttaen tulehduksia ja hampaiden löystymistä.

 

Sisäelinsairaudet

 

Sydänviat

Sydänsairaudet ovat joko synnynnäisiä tai hankittuja. Synnynnäisiä sydänvikoja tavataan lähteestä riippuen 0,5 - 0,85 %:lla koirista. Kaikista sydänvioista synnynnäisiä on vain alle 10 prosenttia, alle vuoden ikäisillä koirilla tavattavista sydänsairauksista kuitenkin suurin osa on synnynnäisiä. Valtaosa synnynnäisistä sydänvioista on periytyviä. Periytymismekanismi on monimutkainen, useiden perintötekijöiden yhteisvaikutuksen tuloksena todennäköisyys synnynnäisen sydänvian esiintulolle jälkeläisissä lisääntyy. ( Multigenetic treshold inheritance). Edellämainitusta syystä, sekä näiden tautien harvinaisuudesta johtuen, synnynnäisten sydänvikojen vastustaminen jalostuksellisin keinoin on vaikeaa. On varmasti järkevää karttaa sitä nimenomaista uros-narttu yhdistelmää, joka on tuottanut synnynnäistä sydänvikaa sairastavan jälkeläisen. Jalostuksellisia johtopäätöksiä joudutaan harkitsemaan myös silloin, kun jossain sukulinjassa esiintyy useita tapauksia.

Useimmiten synnynnäistä sydänvikaa epäillään rutiinitarkastuksen yhteydessä kuullun sivuäänen perusteella. Koira on yleensä tässä vaiheessa oireeton. Mahdollisesti esiintyvät oireet vaihtelevat suuresti riippuen siitä, mikä rakenteellinen muutos on kyseessä, sekä muutoksen vakavuusasteesta. Tavallisimpia oireita ovat yskä, hengitysvaikeudet johtuen nesteen kerääntymisestä keuhkoihin, alentunut rasituksen sieto, vatsan turpoaminen, tajuttomuustilat, ruokahalun alentuminen sekä laihtuminen. Samankaltaisia oireita havaitaan usein myös hankittujen sydänvikojen yhteydessä. Lievät synnynnäiset muutokset sydämessä eivät välttämättä aiheuta oireita koko koiran elinaikana. Vakavat muutokset taas aiheuttavat oireita yleensä jo alle vuoden ikäisille yksilöille. Hoito ja hoitoennuste vaihtelevat tapauskohtaisesti. Suurimmassa osassa oireita aiheuttavista synnynnäisistä sydänvioista hoitoennuste on varauksellinen, ja omistajan on syytä valmistautua lemmikin tavanomaista lyhyempään elinkaareen.

Seppo Lamberg, Lahden Eläinlääkäriasema Oy, 2000.

 

Kilpirauhasen vajaatoiminta-Hypotyreoosi

Kilpirauhanen erittää tyroksiini nimistä kilpirauhashormonia, jota elimistö tarvitsee erilaisiin aineenvaihduntaprosesseihin, esim. sikiön kehitykseen, hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan. Sillä on vaikutus myös kasvuun, lämmönsäätelyyn, hapenottokykyyn sekä ihon ja turkin uusiutumiseen.

Kilpirauhasen toimintaa ohjailee aivolisäke.

Toiminta voi häiriytyä jos kilpirauhasessa on vikaa (primaari hypotyreoosi) tai vika on aivolisäkkeessä (sekundaari hypotyreoosi).

Oireita on eritasoisia, erilaisia ja ne voivat alkaa hiljalleen. Koira voi olla viluinen, laiska ja haluton. Hidastunut aineenvaihdunta voi aiheuttaa painonnousua. Iho voi olla kuiva, tukki ohentua ja laatu muuttua.

Diagnoosi tehdään verikokein. Hoitona annetaan kilpirauhashormonia tabletteina.

 

 

Haiman vajaatoiminta

Haiman vajaatoimintaa sairastavalla koiralla haiman kyky tuottaa ruuansulatusentsyymejä on vähentynyt tai loppunut kokonaan.

Vajaatoiminnasta kärsivä koira laihtuu vaikka sillä tuntuu olevan koko ajan nälkä ja kasvava ruokahalu. Oireiden ilmaantuessa haimasta on todennäköisesti jo suuri osa tuhoutunut. Vajaatoiminnasta johtuen koira ei kuitenkaan pysty hyödyntämään ruuan ravintoaineita joten se laihtuu.

Haiman vajaatoiminta todetaan verikokeella. Hoitona koiralle annetaan ruuan mukana raakaa haimaa (yleensä sian haima) tai haimaentsyymiä tabletteina. Ennuste sairaudessa on hyvä mutta vaatii elinikäisen hoidon.

 

Autoimmuuni hemolyyttinen anemia (AIHA) (IMHA)

AIHA:ssa elimistön valkosolut muodostavat vasta-aineita omia punasolujaan kohtaan. AIHAN voi laukaista esiin monenlaiset elimistön kokemat stressitilat; tulehdus, lääkeaineet, nartulla juoksu jne.

Oireet ovat moninaiset kuten useissa autoimmuunisairauksissa. Väsymys, heikkous, kuume, pahoinvointi, tulehdukset jne.

Hoito on aina koirakohtaista ja pitkäjänteistä. Tila saattaa parantua hetkellisesti kuntoon, lopullisesti tai erilaiset sairauden muodot vaivata koiraa jatkuvasti. Joskus koira joudutaan lopettamaan.

Sairauden uskotaan olevan perinnöllinen mutta varmaa tutkimustietoa asiasta ei ole vielä saatavilla.

   

Maksashuntti

Sikiön ravintoaineet ja happi kulkevat pennulle napanuoran välityksellä. Sikiön verenkieron kulkusuunnan ollessa vastakkainen emo koiran verenkiertoon verrattuna, on sikiöllä verisuoni  joka ohittaa sikiön maksan ja mahdollistaa sikiön esteettömän verenkierron.

Pennun syntyessä  verenpaine muuttuu radikaalisti ja oikotienä ollut shuntti maksassa ( ja sydämessä) sulkeutuu. Normaalisti tämä tapahtuu 72 tunnin kuluttua syntymästä.  Jos tämä muutos ei kuitenkaan tapahdu pennun syntyessä, maksa jää toimimaan hyvin vajaalla teholla, osan verestä ohittaessa maksan shuntin kautta

Shuntin oireita ovat esim. käytöshäiriöt, apaattisuus, väsymys sekä  keskushermosto-oireet.

Usein oireet ilmenevät jo pikku pennussa mutta osa elää pitemmän aikaa ilman oireita. Shuntti voidaan yrittää korjata leikkaamalla.
Shuntti diagnosoidaan parisappihappotestillä jossa tutkitaan veren sappipitoisuus ennen ja jälkeen ruokailun.

 

Addisonin tauti

Addisonin tautiin sairastuneella koiralla munuaisen kuorikerros ei toimi normaalisti. Oireet voivat olla aluksi lieviä ja/tai esiintyä vain stressitilanteissa.

Normaalisti lisämunuaisen kuoriosan kolme rauhasta erittää kolmea eri hormonia näistä kaksi on koiralle välttämättömiä; aldosteroni ja kortisoli.

Tyypillisiä oireita ovat väsymys, oksentelu, ripuli,  yleinen ruokahaluttomuus. laihtuminen ja yleinen huonokuntoisuus. Varsinkin sairauden alkuvaiheessa oireet voivat välillä hävitä ja palata taas uudestaan. Addisonin taudin diagnosoimiseksi on tehtävä ACTH koe.

Oikealla lääkityksellä (hormonikorvaushoito) koira voi yleensä elää normaalia elämää

 

Selkärangan sairauksia

 

Selkänikamien muutos voi olla yleistynyttä kasvuhäiriötä (osteokondroosia), tai muuta perinnöllistä rakennemuutosta tai ylimääräisistä nikamista ja yhteenkasvamisesta johtuvaa. Kaikkien näiden luuston ja nikamavälien muutosten seurauksena on selkärangan kestävyyden heikkeneminen, nikamien kuluminen, liikkuminen ja vaurioituminen ja tavallisissa ponnistuksissa ja liikesarjoissa.

 Selkärankaan kehittyy nivelrikko- ja muita muutoksia, jotka puolestaan vahingoittavat joko selkäydintä tai selkäytimestä esim. raajoihin lähteviä hermoratoja. Ontumat, halvaukset, jopa virtsaamiseen ja ulostamiseen liittyvät vaikeudet ovat tästä seurauksena. Tutkimuksen ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu kliininen ja neurologinen sekä perusröntgentutkimus. Monimutkaisemmat röntgenvarjoaine, selkäydinnesteen ym. tutkimukset on syytä toteuttaa silloin kun ajatellaan operatiivisia toimenpiteita koiran hengen pelastamiseksi. Kun rakenteellisista syistä lähteneet muutosprosessit lähtevät liikkeelle, ei niitä voida pysäyttää, eikä koiran käyttömahdollisuuksia palauttaa. Kysymyksessä on laaja rotuhygieninen ja lopulta jalostuksen tietä ratkaistava probleema, jonka tiedostaminen on johtanut mm. palveluskoirien teline-liikeohjelmien karsimiseen.

 Edellisen tapainen on vanhojen, usein liikalihavien koirien selkärangan takaosan, lanneranka-ristiluun seudun ns. cauda equina syndrooma, joka on iän aiheuttamien rappeumamuutosten seuraus. Oireet: horjuva käynti, pitkälliset istumarupeamat, lihaskato ja viimein hermovaurioiden aiheuttama peräpään halvaus.

 Ulostamis- ja virtsaamisvaikeudet liittyvät sairauden kuvaan, jota voi pahentaa lonkka- ja polvinivelen nivelrikko. Tässä niinkuin aikaisemmassakin selkärangan sairaudessa auttaa alkuvaiheessa toteutettu liikunnan säätely, painon pudotus ja aika-ajoittainen särkylääkkeiden käyttö.

 Mäyräkoirahalvaus on yleisin mäyräkoirilla, mutta ilmenee myös muilla kondrodystrofia-roduilla eli koirilla, joilla kääpiökasvu aiheutuu ruston kasvuhäiriöstä. Sairaus on siis sidoksissa nikamien väliruston rakenteeseen, ei pitkään selkään, eikä ole siis jalostuksen keinoin voitettavissa. Kun nikamien välilevyn kehä murtuu, niin levyn hyytelömäinen keskus pääsee tunkeutumaan selkäydinkanavaan ja aiheuttaa ytimen tulehduksen ja vaurioitumisen halvausoireineen. Koira lopettaa liikkumisen, on kipua tuntevan oloinen, ei ulosta eikä virtsaa, ja alkaa hervottomia takaraajojaan perässään. Apua on aina saatava nopeasti, sillä virtsarakon täyttyminen voi johtaa sen repeämiseen. Lievissäkin tapauksissa on selkäydintulehdusta ehkäisevistä ruiskeista suuri apu.

 Sairauden hoito on pitkäaikaista. Koiran liikkuminen, erityisesti portaissa on estettävä. Koira on kannettava tarpeilleen. Lääkkeet eivät korjaa rappeutunutta välilevyä, mutta yleiskuntoa parannetaan särkylääkkeillä ja B-vitamiineilla.

 Leikkauksella voidaan poistaa ydintä vaurioittava massa, mutta pitkään jälkihoitoon on varauduttava. Ensimmäinen halvaus on yleensä hyvin hoidettavissa, toisen ennuste on jo huonompi.

Saki Paatsama

Suuri Suomalainen Koirakirja

Otava 1991

 

Muuta

 

Häntämutka

Häntämutka voi esiintyä millä tahansa koirarodulla. Mutka hännässä voi olla selkeä 90 asteen kulma tai pienempi ”kurvi”, se voi tarkoittaa myös yhteen kasvaneita häntänikamia. Mutka on yleensä todettavissa jo pikkupennulla mutta luuston muotoutuessa mutka voi vahvistua tai tulla selkeämmin esiin.

Häntämutkaa pidetään perinnöllisenä eikä häntämutkaista koiraa tule käyttää jalostukseen koska vastaava luustonkehityshäiriö voi esiintyä koiralla esim. selkärangassa, jolloin seuraamukset ovat vakavammat kuin mutkan ollessa hännässä.

 

Umpinainen korvakäytävä

Joskus syntyy pentu jolla voi olla toinen tai molemmat korvakäytävät ummessa. Vika liittynee karvattomuuteen ja sen perinnöllisyydestä ei olla selvillä. Usein näillä pennuilla tai niiden vanhemmilla on myös ns. skin flapseja, hieman polyyppiä muistuttavia nahkalirvakkeita poskissa tai korvien lähellä.

Samaan asiaan kenties liittyy peräaukottomuus jollaisia nakupentuja myös joskus syntyy.

 

Kivesvika

Usein kivekset ovat tunnettavissa/nähtävissä jo luovutusikäisellä pennulla mutta ei aina.

Kivesvikaiseksi koira todetaan jos 12 kuisena toinen tai molemmat kivekset ovat kateissa. Laskeutumaton kives jää yleensä nivuskanavaan tai jopa vatsaonteloon.

Kivesvikaa pidetään perinnöllisenä eikä kivesvikaista koiraa tule käyttää jalostukseen.

 

Tyrät

Tyrä voi olla synnynnäinen tai elinaikana ilmestyvä.

Synnynnäisistä tyristä tavallisin on napatyrä. Napatyrä johtuu navan seudun vatsanpeitteen puutteellisesta sulkeutumisesta, jolloin vatsaontelon sisältöä (rasvakudosta, ison tyrän ollessa kyseessä myös suolia) pääsee auki jääneestä reiästä tunkeutumaan nahan alle.

Nivustyrä on usein myös synnynnäinen mutta voi esiintyä myös myöhemmin. Tyrä muodostuu nivuskanavan aukkoon jos se on liian suuri. Nivustyrä aiheuttaa usein kipua ja on leikattava.

Perineaalityrä voi esiintyä vanhemmilla uroskoirilla. Tyrä muodostuu tällöin peräaukon sivulle.

Palleatyrä syntyy kun koiran pallealihas onnettomuuden tai äärimmäisen voimanponnistuksen seurauksena repeää. Hoitona on aina leikkaus.

Tyrään voi koiralla olla perinnöllinen taipumus mutta napatyrä voi syntyä myös jos emo repii napanuoraa. Napa aukon sulkeutuminen normaalisti voi estyä liian kovan venytyksen seurauksena tai jos emo puree napanuoran poikki liian läheltä nahkaa.

Joskus tyrä kuroutuu itsestään kiinni. Oireeton pieni tyrä ei vaadi hoitoa (poikkeuksena palleatyrä), muut leikataan.